AnneMilana
Olen kemiläinen taiteilija. 14-vuotispäivänä siirryin piirtämisestä maalaamiseen, ensin öljyväreillä, sitten pastelleila ja myöhemmin akvarelleilla. Akryylitkin ovat nyt käytössä. Aiheina ovat olleet kukat ja tanssi. Ehkä mieluisin kuitenkin on aina ollut ihminen. Lapsesta asti olen tutkaillut ystävien ja läheisten kasvonpiirteitä. Maalatessani minua kiehtoo erityisesti mallin persoona. Minulle ihminen on suuri ihme: se miten hän tiedostamattaan kertoo tunteistaan ilmeillään ja eleillään.
I’m a visual artist from Kemi, Finland. On my 14th birthday I started painting instead of drawing, first with oilcolours and then with pastels and later with water colours. I also use acrylic colours nowadays. My themes have been flowers and dance. But maybe the theme I like most of all has always been the human being.
Kuva: Antti KohonenPhoto: Antti Kohonen
Inspiroidun ihmisistä sekä valojen ja varjojen teokseen luomasta tunnelmasta. Intuitioni valitsee kohdalleni osuvan ihmisen, josta tulee valtava tarve tehdä maalaus. Ikä tai sukupuoli eivät määrittele kohdetta, vaan persoona itsessään. Yleensä pyydän saada tutustua häneen paremmin. Luonteen tulkitseminen on minulle tärkeää. Prosessoin aihetta oman mielikuvitukseni tuella, joskus hyvinkin pitkään. Olen taiteilijana monipuolinen, mutta viime aikoina olen keskittynyt ihmisen kuvaamiseen realistisesti ja silti sadunomaisesti. Koen että ihmiset tarvitsevat myös onnellisia ja kauniita maalauksia samaistuakseen hyvään oloon. Media syöttää liian paljon pahaa oloa, joten vaihtoehdoksi haluan tarjota maalausteni välityksellä katsojalle hyvää mieltä.
Since my childhood I have studied the facial expressions of my friends and family. When I paint I’m most fascinated of the person as such. To me a human being is a miracle: The way the person unintentionally tells about his/her feelings with gestures and facial expressions. I get inspired by the people as much as the lights and shadows that create the atmosphere to the painting. My intuition chooses the person I come across with and I get the feeling that I absolutely must paint that person. Age or sex are not relevant, but the person as such. Usually I ask for a permission to learn more about him/her. Interpreting the person’s character Is vital to me. I keep processing the theme with the help of my own imagination, sometimes for a very long time. As an artist I am diverse, but recently I have concentrated on painting a person realistically but fabulously. My experience is that people also need happy and beautiful paintings to be related to wellbeing. We get packed with despair by the media, so as an option I want to offer happiness to the spectators through my paintings.
